Retki meren rantaan

Lokakuun toiseksi viimeisenä sunnuntaina irroittauduin hetkeksi kiireisestä arjestani Wienissä. Kävelin Westbahnhofille lämpimässä auringonpaisteessa ja hyppäsin lentokenttäbussiin. Suuntana oli ensin Kööpenhamina, josta otin jatkolennon Karupiin. Laskeuduttuani myöhään illalla määränpäähäni oli edessä vielä taksimatka Skiveen, jossa työskentelin viikon The Prince of Denmark’s Brass Ensemblen vierailevana kapellimestarina.

Taksikuski teki matkasta mainion alkusoiton hieman erilaiselle viikolle. Hän oli kotoisin Libanonista, ja mielenkiintoisen keskustelumme kiemursi muun muassa uskontojen ja ideologioiden kautta lopulta musiikkiin. Tästä hän innostui ja kertoi, että oli aikanaan ensin kirjoitellut runoja ja sitten päätynyt luomaan rap-lyriikoita. Tarina hänen jättämästään lupaavan rap-artistin urasta käynnisti lähdekriittisen suodattimeni, mutta kaveri etsi seuraavaksi puhelimestaan taustanauhan, joka lähti soimaan auton kaiuttimista. Loppumatkan sain jammailla, kun kuski räppäsi minulle tanskaksi todella vakuuttavalla soundilla ja groovella.

Päästyäni hotellille löysin avaimeni kirjekuoresta vastaanoton tiskiltä. Henkilökunta oli kaikki jo nukkumassa kuten minunkin olisi pitänyt olla. Löydettyäni pienen seikkailun päätteeksi huoneeni aivan rantaviivan tuntumasta lukaisin partituurit vielä pikaisesti läpi ja nukuin kohtuuttoman lyhyet yöunet kohtuuttoman leveässä sängyssä. Aamulla alkoivat harjoitukset, joista erityislaatuinen viikko eteni mainion orkesterin kanssa hienoon konserttiin.

Olin kuullut pelkkää hyvää The Prince of Denmark’s Brass Ensemblesta, ja nämä esitiedot osoittautuivat täysin päteviksi. Barokkiteoksia varten olin miettinyt joitakin kaaritus- ja koristeluehdotuksia valmiiksi, muttei niillekään juuri ollut tarvetta, kun soittajat tarjosivat omatoimisesti jo ensimmäisessä läpimenossa tyylikkäitä improvisoituja korukuvioita kahdella piccolotrumpetilla.

Ohjelmisto oli pääosin varsin yksinkertsista soitettavaa, mikä mahdollisti syvällisen paneutumisen yhteisen soinnin, artikulaation ja balanssin sekä tyylillisten yksityiskohtien kehittämiseen. Jo lähtökohtaisesti erinomaisesti soittavan vaskiyhteen soiton taso oli loppuviikosta selkeästi korkeammalla, ja soittajat olivat hienomekaanisesta hiomisesta mielissään. Juttelin ihmisten kanssa viikon ajan pääasiassa ruotsiksi, vaikka tanskan ääntämyksen tulkkaaminen aivoissa toikin pientä lisähaastetta keskusteluihin. Valitsin silti englannin harjoituskieleksi, jotta keskittyminen pysyisi kuullunymmärtämisen sijaan musiikissa.

Viikko oli minulle aivan erityinen ja suuri nautinto – eikä ehkä edes ensisijaisesti musiikillisista syistä. Pieni hengähdys jatkuvan arkistressin lomaan oli todella paikallaan, ja rauhallinen Skive oli erinomainen paikka pienelle pysähdykselle. Harjoitukset olivat aamuisin, ja loppupäivän sain viettää omien aktiviteettieni parissa. Wienin koristeelliseen ja juhlavaan arkkitehtuuriin tottuneena oli erikoista huomata olevansa kylässä, jossa käytännössä kaikki rakennukset olivat punatiilisiä omakotitaloja. Tästä huolimatta vaikutelma ei ollut tylsä vaan erittäin kaunis ja sympaattinen. Päivinä, joina ei satanut, tein kävelyretkiä läheisessä metsässä ja puistoissa sekä pienessä keskustassa ja lähiöissä haltioituen erilaisen ympäristön tunnelmasta.

Puisto Skivessä

Oma keittiö hotellihuoneessa mahdollisti rentoutumisen ruoanlaiton parissa, ja oli taivaallista uppoutua kaunokirjallisuuteen sohvalla purjeveneiden keinuessa kahdenkymmenen metrin päässä rantaparvekkeestani. Paikalliset erikoisoluet ja vahva juusto täydensivät ihanuuden huippuunsa.

Konsertti ei ollut Skivessä vaan läheisessä Viborgin kylässä. Viehättävä paikka sekin, mutta Tanskaan jo ehtinyt syksy kylmine sateineen piti minut sisällä ihastelemassa konserttipaikan ympäristöä ikkunan takaa. Kaunis vanha kirkko oli akustiikaltaan vaskisoinnille ihanteellinen, ja siitä pääsi konsertissa nauttimaan lähes täysi tuvallinen kansaa.

Seuraavana aamulla soi herätyskello neljältä aamulla, ja pyyhälsin taksilla ensimmäiselle lennolle Karupista Kööpenhaminaan. Päivällä oli jo oltava Wienissä soittamassa pianoa, joten hotelliaamiaisen sijaan aamupuolen ruokatarjonta rajoittui banaaniin ja lennolla tarjoiltuun keksiin. Metsään en ole täällä vielä päässyt kuin Schönbrunnin linnan puistoalueella, mutta ehkä todelliset luonnonmetsät Wienin ympäristössä saavat vielä vuoronsa. Toivottavasti pian.